Vastuullisuuden kehittäminen matkailussa juontaa juurensa jo 1980-luvulle ja pohjautuu kestävän matkailun konseptiin (Krippendorf 1987, 138–139). Globaalin matkailun maailmanjärjestön UNWTOn ja YK:n ympäristöohjelma UNEPin määritelmä kestävästä matkailusta yhdistää Brundtlandin komission kestävän kehityksen ja matkailun määritelmät. Kestävä matkailu on ”matkailua, joka huomioi sen nykyiset sekä tulevat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset, huomioiden niin matkailijoiden, matkailualan, ympäristön sekä kohdeyhteisöjen tarpeet” (Making tourism more sustainable 2005, 11–12.) Kestävyydellä tarkoitetaan matkailun ekologisen, kulttuurisen ja taloudellisen kantokyvyn sekä matkailun laadun säilymistä samanaikaisesti. Lisäksi kestävyys tarkoittaa myös suunnittelun kokonaisvaltaisuutta. (Borg 1997.) Tervo-Kankareen (2017, 240) mukaan kestävä matkailu voi vaikuttaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen positiivisesti.